Japania pidetään neljän vuodenajan maana. Japanilaiset suhtautuvat tähän käsitykseen kuin mantraan eivätkä aina ota uskoakseen, että muitakin neljän vuodenajan seutuja on. Ja jos tarkkoja ollaan, tsuyu eli kesäkuun puolenvälin aikoihin alkava sadekausi voidaan laskea ihan omaksi vuodenajakseen, niin selkeästi se erottuu sitä edeltävästä raikkaan lämpimästä kevätkesästä ja sitä seuraavasta kostean kuumuuden kaudesta. Japani on siis oikeastaan viiden vuodenajan maa.
Kiinalaista alkuperää oleva kalenteri on vielä tarkempi ja erottelee 24 vuodenaikaa, jotka on nimetty ajankohtaisten luonnonilmiöiden mukaan. Ajoitus pitää parhaiten paikkansa Kansain seudulla eli alueella, jolla sijaitsivat muinaiset pääkaupungit, koska juuri niiden kukoistuskautena kalenteri otettiin käyttöön ja sovellettiin paikallisiin oloihin. Todellisia mikrovuodenaikoja ovatkin sitten ne 72, jotka on luotu 1600-luvulla jakamalla jokainen 24 vuodenajasta vielä kolmeen noin viiden päivän mittaiseen jaksoon. Kun Suomessa tänä talvena pakastui oikein kunnolla (5.1.), alkoi 24 vuodenajan järjestelmän mukaan “pienen kylmyyden” kausi, ja 72 vuodenajan järjestelmässä jakso, jolloin seri (persiljan tapainen maustevihannes) alkaa versoa. Seuraavaksi lähteet sulavat, tammikuun puolessavälissä fasaanit alkavat huutaa. Tämä on kuitenkin vain alkusoittoa “suurelle kylmyydelle”, joka saapuu tammikuun 20. päivä ja jatkuu helmikuun alkupuolelle asti.
Runollinen käsitys vuodenkierrosta innoittaa matkailijaakin havainnoimaan tarkemmin. Mikrovuodenajat näkyvät myös ruokapöydässä: jokaisella sesongilla on herkkunsa. Vastaus alussa esitettyyn kysymykseen onkin: Japaniin kannattaa matkustaa ihan koska vaan. Alkukesän sateet tekevät maasta trooppisen ja tuoksuvan, ja lämmintä jatkuu pitkälle syksyyn. Miltä tuntuisi istua ulkoterassilla marraskuussa? Loppusyksy on usein kuivempi kuin muut vuodenajat, ja taivas on korkea ja kirkas. Lunta sataa talvikuukausina satunnaisesti, mutta pienikin kuura puutarhoissa ja temppelialueilla on taianomaisen kaunista. Kevät tulee hitaasti, mutta ensimmäiset kukat puhkeavat varhain. Matkailijan toiveklassikko on tietysti kirsikankukkien Japani, mutta silloin on syytä varautua ruuhkiin ja matkustamisen hidastumiseen. Toinen sesonkihuippu on ruska, jonka etenemistä seurataan mediassa melkein yhtä tarkasti kuin kirsikankukkien aukeamistakin. Oikeastaan ainoa aika vuodesta jota vilpittömästi en voi suositella kaikille on heinä- ja elokuu: silloin voi kostea kuumuus käydä tottumattomalle liian tukalaksi. Mutta aina on joku, joka viihtyy lähes trooppisen tuntuisissa tunnelmissa… Minkä vuodenajan matkustaja sinä olet?
Seuraava Tabi-matka tehdään kesäkuussa. Pääsemme kuivin jaloin suurimman osan ajasta, mutta koemme myös mystisen tunnelmallisia kesäsateita. Kun sateet yltyvät sadekaudeksi, olemme jo takaisin Suomessa valmistelemassa juhannusta.
