Koko matka oli huikea runsaudessaan ja värikylläisyydessään. Sen herättämät mietteet ja inspiraatiot ylittivät odotukset. Japanilainen kulttuuri on niin moninainen, samaan aikaan tuttu ja vieras, että se herättää monia ajatuksia taiteesta, hengellisyydestä, kulttuurista ja esimerkiksi luontosuhteesta. Tuntuu, että oli ehdottoman kannattavaa olla juuri tällä etukäteen suunnitellulla ryhmämatkalla. Matkan järjestäjä, oppaamme ja tulkkimme Annamari Konttinen, joka opettaa Turussa japanilaista kulttuuria, osasi perehdyttää meitä jo ennen matkaa maan kulttuuriin ja paikan päällä saimme jatkuvasti kiinnostavaa lisätietoa kohteista.
Ennen matkaa tapasimme muutaman kerran Turussa ja Helsingissä. Pidimme toisillemme esitelmiä puutarhoista, kulttuurista, kirjallisuudesta ja tietenkin teatterista. Kävimme myös katsomassa Helsingin taidemuseossa Yaoi Kusaman näyttelyn sekä Ateneumin Japanomania-näyttelyn.
Erityisen kiehtovaa matkalla yleisesti oli kulttuurin arkinen seremoniallisuus ja rituaalisuus. Kaikelle oli oma pieni rituaalinsa tai koodinsa. Buddhalaisuus ja shintolaisuus näkyivät arjessa ja maailmankuvassa. Kävimme useassa temppelissä ja pyhäkössä sekä osallistuimme muun muassa zen-buddhalaiseen meditaatioon.
Rituaalisuus näkyi mielenkiitoisella tavalla myös teatteriesityksissä. Näin kabuki-, butoh- ja takarazukaesityksen. Kaikki olivat todella onnistuneita valintoja ja mielenkiintoisia esityksiä, unohtumattomia kokemuksia. Kabukissa oli neljä erillistä ja keskenään erilaista näytöstä, joista yksi oli seremonia, jossa näyttelijät ottivat itselleen uudet nimet. Mietin esityksessä paljon, miten jännite onnistuikin kantamaan niin hyvin, vaikka tavallaan niissä ei ollut mitään yllätyksellistä. Muoto oli vanha, kaikki käytettävät keinot ennalta tiedossa ja tarinat tuttuja. Silti nämä paikoin hidastempoiset esitykset onnistuivat pitämään tiukasti otteessan rytmin, musiikillisuuden ja tarkan näyttelijäntyön kautta.
Susanna Airaksinen, mukana kymmenen päivän matkalla marraskuussa 2016
